Hieman taustaa
Kalevalainen jäsenkorjaus on ainutlaatuinen osa suomalaista perinnetietoa, ja sen asema terveydenhuollon kentällä on herättänyt viime vuosina runsaasti keskustelua. Taustalla vaikuttaa erityisesti Faron sopimus, eli Euroopan neuvoston kulttuuriperintöä koskeva puiteyleissopimus, joka korostaa aineettoman kulttuuriperinnön merkitystä ja sen huomioimista yhteiskunnassa. Faron sopimuksen tavoitteena on, että perinteinen tietotaito ja moderni lääketiede kulkisivat rinnakkain. Kalevalainen jäsenkorjaus voisi olla osa laajempaa, ennaltaehkäisevää ja moniammatillista polkua tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoidossa. Kalevalainen jäsenkorjaus nähdään ”ekologisena” hoitona, joka vähentää lääkkeiden käyttöä ja tukee kehon omaa toimintakykyä.

Kalevalaisen jäsenkorjauksen vaikutuksia on tutkittu Suomessa lääketieteellisesti Itä-Suomen yliopistossa ja Jyväskylän yliopistossa. Tutkimusten mukaan hoito voi lievittää kroonista niska- ja alaselkäkipua, ja sen on todettu olevan tehokas vaihtoehto pitkäaikaisista kivuista kärsiville. Hoidon myönteiset vaikutukset näkyvät myös sairauspoissaolojen ja lääkekulujen vähenemisenä. Tutkimuksissa korostuu lisäksi asiakkaan kohtaamisen merkitys. Jäsenkorjaajien kyky viestiä selkeästi ja kohdata asiakas kokonaisvaltaisesti arvioitiin poikkeuksellisen korkeaksi, mikä on erityisen tärkeää kroonisten kipupotilaiden hoidossa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on hiljattain (15.2.2023) antanut linjauksen, joka mahdollistaa kalevalaisen jäsenkorjauksen hyödyntämisen Hyvinvointialueilla osana tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoitoa. Tämä on merkittävä askel Faron sopimuksen hengessä, sillä se siirtää hoidon lähemmäs virallista hoitopolkua.